Kaksi vuotta sitten tyttäremme meni päiväkotiin. Haimme päiväkotipaikkaa lähes puoli vuotta etukäteen. Väliaikatietona kerrottiin että paikkoja olisi esimerkiksi Laajasalossa, tai mikäli hyvin käy, Kalliossa. Paikka vahvistettiin aloitusta edeltävällä viikolla ja se löytyi vain 25 minuutin bussimatkan päästä. Tunsimme olevamme onnekkaita. Opetus on ollut erittäin hyvää, ja tyttäremme on saanut parhaat mahdolliset eväät opin tielle.
Reilu vuosi myöhemmin saimme siirron lähelle kotia. Myös uudessa paikassa opetus on ollut erinomaista. Arjessa on tapahtunut merkittävä parannus. Lähes tunnin säästö arjessa todella parantaa elämänlaatua. Helsingin, ja Suomen, kilpailuvaltti on arjen toimivuus. Omien kokemusteni perusteella laatu on jo nyt huippuluokkaa, mutta kohdistamisessa olisi parantamista. Varhaiskasvatuslaki velvoittaa kunnat tarjoamaan päivähoitoa kaikille tarvitsijoille. Esiopetuksesta lähtien on käytössä oppilaaksiottoalueet. Mielestäni Helsingin tulisi ottaa tavoitteeksi myös varhaiskasvatuksen tarjoaminen esiopetuksen oppilaaksiottoalueiden mukaisesti.
Varhaiskasvatusyksikön perustaminen on investointi, joka vaatii paljon resursseja sekä aikaa. Tällä, ja muuttuvilla tarpeilla, usein perustellaan sitä että miksi kaikille ei voida järjestää paikkaa läheltä kotia. Mielestäni pitäisi kehittää toimintamalli, joka mahdollistaa joustavamman kohdistamisen tarpeen mukaan. Osa varhaiskasvatusyksiköistä toimii jo nyt useammassa toimipisteessä. Hyödyntämällä tilajoustoja sekä henkilökunnan sijoittelulla voitaisiin tarpeen mukaan lisätä tai vähentää kapasiteettia. Tilapäistä puutetta voitaisiin myös täyttää yksityisen puolen tarjonnalla. Helsingissä on nyt ylimääräistä tilaa tarjolla. Tilajoustoja väljyyden lisäämiseksi olisi hyvä aika kokeilla nyt, sillä se parantaisi henkilökunnan ja käyttäjien turvallisuutta. Uuden toimintamallin kehitys olisi investointi tulevaisuuteen.
Tämä kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 27.11.2020